Muutama viikko sitten olin siskoni mukana, kun hän haki uutta ostamaansa autoa liikkeestä. Automyyjän selostaessa siskolleni hallintalaitteita, päätin hieman kierrellä katsomassa esittelyautoja. Ihailin uutta kiiltävää Yarista, kun toinen myyjä bongasi minut ja liimautui viereeni esittelemään Yarista. Oma Yarikseni tuntui kovin vanhalta ja kuluneelta tämän uuden rinnalla. Ja kilometrejäkin oli mittariin kertynyt jo kiitettävästi. Myyjä selitti innokkaasti uuden vuosikerran stop and start - ominaisuutta ja kuudennen vaihteen iloja. Tunsin miten mieltäni alkoi ihastuttaa ajatus uuden Yariksen ratin takana istumisesta. Ja nyt oli vielä kampanja menossa tai kamppis, kuten myyjä asian ilmaisi. Kamppis tarkoittaisi minulle uusia talvirenkaita aluvanteineen sekä ylimääräisiä varusteluja kaupan päälle. Vilkaistuaan vanhaa autoani myyjä rakenteli minulle niin hyvän tarjouksen, josta en kuulema voisi kieltäytyä. Niin...en voinut kieltäytyä en! Nimet paperiin ja tilaus vetämään tehtaalle. Tahtoo uuden Yariksen!

Ja tänään tuo uusi ihmeellinen Yarikseni sitten saapui minulle kuudella vaihteella, stop-and-start ominaisuuksineen sekä uusien aluvanteisten talvirenkaiden kera.  Kyllä nyt kelpaa hymyillä :)

Ja juuri samna värinen

Mikä tämä on?

Vihje: Kun katsot tarkkaan, voit hahmottaa alaosassa mustan nenän profiilin sekä yläosassa tumman kohdan johon voit kuvitella silmän asettuvan.

Aivan oikein - se on kuin onkin käppänä, joka ei vielä ole menettänyt  ylimääräisiä karvoja päästään.

Heinäkuussa koitti pojalleni se hetki, jolloin täytyi lähteä palveleman isänmaataan. Samille se tarkoitti lähtöä korpimetsän uumeniin Vekaranjärvelle. Elokuussa pääsimme seuraamaan valaa vierailupäivän merkeissä

.

Sisko ja sen veli

Ei enää alokas

Datte pääsi keväällä nautimaan toisen kerran äitiydestä. Se pyöräytti 17.5.10 kuusi suloista palleroa. Datte on nopean toiminnan persoona, joten luonteelleen tyypillisesti se päätti, että synnytys alkaa NYT oli tilanne mikä tahansa. Niin ja tilanne sekä ympäristö oli aivan jotain muuta kuin synnytyshuone asiaankuuluvine rekvisiittoineen. Menossa oli kennelin kasvattien rokotuspäivä eläinlääkärin luona. Datte lepäili autossa odotellen kasvattajan vapautumista rokotuksista. Vastoin odotuksia Datte päätti kiirehtiä synnytystä muutaman päivän etuajassa ja varastaa shown itselleen kesken rokotusten. Se alkoi synnyttää autossa. Nyt tuli kiire kotiin. Kasvattaja istui Daten kanssa auton takaosassa ja avusti kätilönä toimitusta kuskin ajaessa autoa kohti kotia. Pennuista ehti kolme syntyä autossa ja loput kolme Datte pyöräytti vielä kotona. Kolme tyttöä ja kolme poikaa olivat maailmassa vain muutaman tunnin sisällä synnytyksen alkamisesta.

Sisarusparvi

Päivän ikäisinä

Onnellinen perhe

Kesällä oli suunnitelmissa kiertää näyttelyitä Junnun kanssa. Ensimmäisenä oli pääerikoisnäyttely Porvoossa 12.6.10. Junnun menestys oli huikea. Se voitti luokkansa ja valittiin 19 uroksen joukosta PU 2:KSI. Junnu sai näin ensimmäisen sertinsä.

Porvoo 12.6.10

Porvoon näyttely jäikin kesän ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ensimmäisellä lomaviikolla mökillä Junnu satutti jalkansa. Jalka jäi mökin portaiden väliin ja murtui nilkasta. Saimme sanoa hyvästit pohjoisen reissulle ja näyttelyille Ylivieskassa sekä Kemissä.

Kumpi masentaa enemmän side jalassa vai kaulus?

Pahaksi onneksi kuumuus hautoi paketissa olevaa jalkaa niin, että iho meni kokonaan vereslihalle. Ja tietty ne tärkeät jalkakarvat häipyivät myös taivaan tuuliin. Nyt jouduimme sanomaan hyvästit jo syksynkin näyttelyille.

Vereslihaa ja mätää

Onneksi potilas osasi myös nauttia kesälomasta!

Saimme olla mukana myös kesän suuressa juhlassa. Kummipoikamme häitä vietettiin heinäkuun alussa. Sää helli juhlaväkeä ja morsiusparia.

Helteitä uhmaten kävimme välillä harrastamassa myös liikuntaa Härmän kuntokeskuksessa.

Mieheni tyylinäyte

Koirat saivat mökille uuden hienon kopin. Beca ja Datte eivät kopista välittäneet, joten Junnu omi sen itselleen.

Deluxe-malli tuuletusikkunoiden kera

Trombi vieraili naapurikunnassa ja pisti metsää matalaksi.

Liikenne seis. Puut ja sähköjohdot piti raivata pois ajotieltä.

Tässä mamman mussukat:

Junnu

Beca

Datte

Edellisistä kirjoituksistani on kulunut lähes puoli vuotta. Syy moiseen on se, että aloin joululomalla farmariksi ja yrittäjäksi kahvilaan. Eksyin siis ensimmäistä kertaa elämässäni Facebookin maailmaan. Perustin  oman tilan Farmwilleen ja tietty kahvilan Cafeworldiin.Kokeilin ja jäin heti kiinni virtuaalimaailmaan! Nyt puolen vuoden jälkeen farmini on edelleen elossa ja tuottoisa, mutta kahvila on kärsinyt inflaation. En ole enää jaksanut hoitaa sitä. Kuinka sitä voikaan aikuinen ihminen jäädä kiinni moisiin peleihin!  Mutta nyt on pahin villitys osaltani ohi ja taas jää aikaa tehdä viisaampiakin asioita.

Nyt alkavat ulkoilut Siirin kanssa olla taas työtä ja tuskaa. Kaupat ovat alkaneet myymään jälleen raketteja ja muita paukkuja ja senhän meidän asuinalueellamme kyllä huomaa. Ei malta porukat odottaa uuden vuoden aattoon, vaan täytyy päästä heti testaamaan ostosten tehoa ja voimaa. Oli kyseessä aamu, päivä tai ilta niin aina jostain päin kuuluu rakettien pauke. Ja meno sen kun vaan kiihtyy varsinaista juhlapäivää kohti. Tänään iltapäivällä Siiri oli lähdössä kanssamme ulos, mutta pakitti vilauksessa koppansa suojaan sisälle, kun lähistöllä paukkui. Sain raahata Siirin väkisin ulos. Koira-aitauksessa Siiri kyyhötti täristen jalkani vieressä. Vähitellen Siiri alkoi rohkaistua ja uskaltautui Daten ja Becan kanssa jopa juoksemaan sekä nuuhkimaan toisten jättämiä viestejä....kunnes.... taasen joku villi ja vapaa keksi pamauttaa yhden aivan aitauksen lähellä. Siiri juoksi kauhuissaan jalkani viereen tärisemään. Nyt se ei enää uskaltautunut poistumaan jalkani vierestä uudestaan.Dattea ja Becaa eivät paukkeet hetkauta.

Siiri- ressu sai viime vuotisesta kokemuksestaan varmasti ikuisen trauman. Silloinhan satuimme juuri kulkemaan koirien kanssa ohi kun lapsiperhe lähetti puistossa rakettinsa ilmaan jo klo 16 iltapäivällä! Siiri säikähti tilannetta niin kovasti, että huusi suoraa huutoa ja teki ripulit seuraavaan kulmaukseen. Tapauksen jälkeen Siiri tähyili taivasta pitkään ja pelkäsi jopa lentokoneita. Mitähän keksisin uudenvuoden aatoksi avuksi Siirille? Tällä seudulla paukkuu ja kovaa eikä sitä meteliä pääse edes karkuun minnekään.

Datella ja Siirillä on yhteinen lempiväri . Se on ruskea. Sävyn ei tarvitse olla mikään tietty, vaan kaikenlaiset ruskean sävyt innoittavat koirat aivan villiksi.

Siiri löytää rakkaat ruskeansa edelleen ulkoilujen aikana. Se kaivaa toisten koirien jätöksiä innoissaan hangesta ja syö ne hyvällä ruokahalulla. En ole päässyt selville mistä Siirin ulosteiden syönti johtuu. Olen antanut vitamiineja, monipuolista ruokaa jne. Mikään ei ole auttanut. Viime viikolla ulosteiden syönti johti taas jälleen siihen, että valvoin Siirin kanssa puolet yöstä siivoten sen oksennuksia. Ja tietysti ne isoimmat oksennukset piti tehdä olohuoneen matolle. Haju oli niin mahtava. Ja Siiri -raukka oli aivan raato kuvotuksen voimasta. Vaan mitään se ei oppinut. Seuraavana päivänä ulosteet maistuivat taas niin ihanilta!

Daten ruskea innoittaja on suklaa. Datte on kehitellyt mitä ovelampia keinoja päästäkseen käsiksi tuohon joka tytön unelmaherkkuun. Toissayönä heräsin kovaan kolinaan. Huutelin lapsille, että mitä tapahtui. Kun en saanut vastausta, lähdin alakertaan katsomaan. Datte oli kurkotellut ja kiivennyt sohvalta lipaston päälle siellä olevan aloitetun suklaarasian luokse. Matka oli kuitenkin sen verran pitkä, että tassujen otteen livettyä se oli romahtanut alas suklaarasian kera. Päästyäni alakertaan Datte maksi lattialla suklaarasian päällä tyhjentäen apajaansa vauhdilla. Se oli ehtinyt hotkia yli puolet rasian sisällöstä.

Tänään Datte oli lähtenyt salaiselle iltaretkelle Jonnan huoneeseen Jonnan suihkussaolon aikana. Ja taas vaivannäkö tuotti tulosta. Siellä oli Jonnan joulusuklaat aivan helposti saatavilla. Kukaan ei olisi asiaa huomannut ellei vanha sanonta olisi taas pitänyt paikkaansa: ahneella on paskanen loppu. Niin kävi Datenkin heikosti. Ihmettelin miksi Datte käy koko ajan juomassa. Kohta sekin asia selvisi. Datte ei ehtinyt edes kakoa, kun valtava määrä oksennusta lensi kaaressa sen suusta. Onneksi paljaalle lattialle. Toisin kuin Siirillä tätä läjää oli hajullisesti miellyttävämpi siivota. Tunnistin Maraboun Paradise - rasian marsipaanisuklaan hajun sekä rommipitoiset täytesuklaat.  Datte kävi taas äsken juomassa ison määrän. Kohta lentää varmaankin kaaressa seuraava lasti. No, meni valvonnan puolelle tämäkin ilta ja yö.

Joulu tuli, oli ja meni hieman kuin varkain. Samin ylioppilasjuhliin panostus teki sen, että joulu jäi hieman vähemmälle valmistelujen suhteen. Kaikki sujui kuitenkin omalla painollaan. Joulukortit ehtivät postiin ajallaan. Lahjat loksahtivat kohdalleen ilman useita, väsyttäviä kauppakierroksia. Joulusiivot tuli tehtyä ajoissa. Ruokaakin saatiin. Joululaatikot olivat Saarioisten äitien tekemiä kuten aina ennenkin. Kinkku tuli paistettuna vanhempieni mukana. Aatto sujui tutulla kaavalla ja loput joulupäivät menivät lähes nukkuessa. Oli lepoa, rauhaa, tunnelmaa ja yhdessäoloa. Tästä on hyvä ottaa opiksi tulevia joulujakin varten. Pois turha hössötys.

ONNEA SAMI!

4.12.2009

Viime viikko oli kiireinen. Pidin kolme päivää töistä vapaata, jotta ehtisin siivota ja laittaa kotia kuntoon viikonlopun juhlia varten. Koirille olin järjestänyt jo ajoissa hoitopaikan juhlien ajaksi. Beca lähti keskiviikkona kotiin ja omat koirat vein torstaina Aijalle. Aijan pojat ottivat herrasmiehen tavoin tytöt vastaan vierailulle. Ne antoivat neitien huseerata mielensä mukaan ja katsoivat hieman sivummalta menoa. Datte tietenkin käytti vieraanvaraisuutta hyväkseen ja nappasi lauman johtajuuden itselleen. Siinä sitä sitten mentiin kolme päivää Daten tahtiin. Aija-ressu joutui koville yöaikaan, kun koko nelikko ahtautui hänen kanssaan samaan sänkyyn nukkumaan. Kiitos Aija hirmuisen hyvästä hoidosta.

Koirien ollessa paratiisilomallaan minä siivosin pyörremyrskyn voimalla kotiamme. Roskiin lähti monta kassillista tavaraa. Selkä ja jalat ilmoittivat kipeästi iltaisin olemassaolostaan. Koti sai uutta ilmettä, kun ostimme uudet sohvakalusteet, maton ja verhot olohuoneeseen. Kalusteet saapuivatkin juuri sopivasti juhliin. Kokonaisuuden kruunasi jouluvalot niin sisällä kuin ulkonakin. Ulkona laittaessani valoja pensasaitaan, säpsähdin led-valojen kirkkautta ja loistoa pihassa. Toivottavasti vastapäisillä naapureilla on aurinkolasit häikäisysuojaksi :)

Uusi ilme olohuoneessa.

Kamera ei toista valojen kirkkautta, ne ovat SÄIHKYT

Tässä hieman hillitympää loistoa.

Mieheni tuli luokseni innokkaan iloisena kantaen kädessään mainosta. 

- tässä on täydellinen apu meidän öiseen ongelmaan! Mene heti tänään apteekkiin ostamaan tätä.

Mainos lupasi hiljaisia öitä ja varmaa apua kuorsaukseen. Kieltämättä kuorsaaminen on meillä iso ongelma. Illalla heti nukahdettuaan, alkaa mieheni  korista, pihistä ja puhista äänekkäästi tasaiseen tahtiin. Olen itse siinä vaiheessa niin väsynyt, että en juurikaan jää hänen kuorsaustaan kuuntelemaan, vaan nukahdan makoisaan uneen. Miehelläni onkin sitten vaikeampaa. Minä aloitan kuorsaamisen yleensä pikkutunneilla. Siinä vaiheessa mieheni on jo pahimman väsymyksensä nukkunut.  Hän heräilee kuorsaukseni takia tämän tästä tökkimään minua kylkeen. Tosin minua ei tökkimällä hilaiseksi saa. Kuorsauspalkeeni ovat niin treenatut ja timmissä kunnossa, että meteli alkaa heti kohta uudestaan ja entistä kovempana.

Suhtaudun hyvin epäilevästi näihin ihmelääkkeisiin, mutta päätin kuitenkin kokeilla tätä. Apteekissa farmaseutti esitteli minulle tuotteen perusteellisesti ja havainnollisti sen ottamisen hyvin konkreetein elein. Minulla oli niin vahva ennakkomielikuva nenään laitettavasta suihkeesta, että en edes ilmettä väräyttäny,t kun farmaseutti neuvoi suihkauttamisen jälkeen nielaisemaan. Mietin vain, että siinä täytyy olla juuri se aineen teho ja juju, kun aine laitetaan nenän kautta nieluun. Lopuksi farmaseutti kertoi, että tuote on niin hyvä, että valmistaja on valmis antamaan rahat takaisin ellei kuorsaus hiljene. Kiinnostukseni heräsi entisestään.

Illalla sitten otimme tuotteen käyttöön. Onneksi mieheni otti tuotetta ensin. Minä tajusin nimittäin vasta siinä vaiheessa, että tuotetta ei suihkauteta nenään vaan suoraan suuhun. Olisi voinut olla hieman vaikeaa tunkea muotovaahdon kaltaista ainetta nenän kautta nieluun. Yksi painallus ja nielaisu. Sen jälkeen vielä yksi painallus ja vaahto jätetään suuhun. Aine maistui aivan hammastahnalta ja tuntui öljyiseltä. Nyt on palkeet öljytty ja unta kaaliin. Aamulla mieheni kertoi, että kuorsaukseni oli ollut huomattavasti äänettömämpää. Minä en kuullut häneltä pihaustakaan. Aine tuntuisi siis todella toimvan! Eri asia on sitten se, haluanko nukkua joka yö muotovaahdot suussa.

Kävimme lauantaina käppänäporukan kanssa koirakylpylässä Hyvinkäällä. Koirat pääsivät polskuttelemaan altaaseen sekä yksinään että kaverin kanssa. Koiria oli ohjaamassa kylpylän henkilökunnasta kokenut uittaja. Kaikki koirat suostuivat uimaan, mutta palavaa intoa ei vesi ihan kaikissa käppänöissä herättänyt. Pieni 12 viikkonen Widokin pääsi tekemään pyrähdyksen altaassa. Siiri pääsi ensimmäisessä ryhmässä uimaan. Ajattelin, että se hätääntyy täysin, kun ei kesäisin suostu menemään järveenkään uimaan. Toisin kävi. Siiri oli erittäin hyvä uimari ja ui rauhallisesti ohjauksessa useamman kerran altaan päästä päähän. Datte oli varsinainen uimamaisteri. Se pinkoi altaassa huimaa vauhtia jättäen reilusti kaverit taakseen. Uimisen jälkeen koirat pääsivät lämpimään suihkuun ja föönasin turkin kuivaksi. Kiitos Tarjalle joka auttoi föönaamalla Siirin. Kiva reissu ja mukava paikka. Täytyy ottaa uusiksi!

Siiri tutkailee tilannetta: mitähän on tulossa?

Suihkussa on käyty ja liivit päällä. Ei kun menoks!

Ensin ohjaajan kanssa.

Sitten yksin.

Ja vielä kaverin kanssa.

Datte valmistautuu.

Tyylikkäästi yksin!

Selvä voitto kaverista.

Ufo-koirat uimassa.

Tulkinta 1.

Aamulla päästessään ulos, koirat kokivat suuren yllätyksen. Maa oli valkoisena lumesta. Datte käveli nenä maassa ja nuuhki innoissaan. Sen parta oli hetkessä täynnä lumikokkareita. Siiri oli aivan riemuissaan lumesta. Se tanssahteli eteenpäin sekä yritti puskea lapaansa ja kaulaansa lumeen alkaakseen piehtaroimaan. Valitettavasti lunta oli vielä liian vähän, jotta siinä olisi voinut kunnolla kieriskellä.

Junnu suhtautui lumeen aluksi hyvin epäilevästi. Se nuuhki varovasti maata ja tuhateli, kun lunta tarttui sen pikkuruisiin partakarvoihin. Viimein Junnu uskaltautui Daten ja Siirin vanavedessä astumaan kylmään ja kosteaan lumeen. Ei mennyt kauaa, kun Junnu juoksi jo hurjassa aamuhepulissa lyhyillä tassuillaan ja pömppömahansa kanssa nauttien ensilumestaan. Lumen tulo oli koirille selvästi iloinen yllätys.

Tulkinta 2.

Katsoin eilen kauhuissani säätiedotusta. Nyt sitä sitten tulisi meillekin, LUNTA. Olen koko syksyn toivonut, että lumi tulisi mahdollisimman myöhään ja sulaisi pois hyvinkin nopeasti. Lumi sinänsä on kaunista ja se tekee hienon valkoisen verhon koko luontoon sekä tuo valoa pimeyteen. Lumen myötä, joudun koiria lenkittäessäni nyt luopumaan helppokäyttöisistä, jalkojani hellivistä crocseista. Ne ovat liian kylmät ja liukkaat. Tuulessa ja tuiskussa en enää pärjää ilman legginsejä housujen alla ja tunnen itseni Michelin-ukoksi topattuani itseni vaatekerroksilla. Ulkona kävelyni on hidasta matelua, kun yritän varoa lumisen ja jäisen maan salakavalaa liukkautta. Uusien kenkien, uuden kävelytyylin ja uudenlaisen kävelyalustan vuoksi lonkkaniveleni ja jalkateräni ilmoittavat niille epämieluisista muutoksista kipeytymällä jo alkumatkasta. Paleltaa ja taivaalta lykkää vaan lisää lunta tuulen kera. En totisesti ole talvi-ihminen.

Nyt on meillä liikkeellä ja saatavana erittäin tarttuvaa sekä ärhäkkää tautia. Tauti etenee nopeasti ja jättää jälkensä sydämeen saakka. Tauti on diagnosoitu pentukuumeeksi.

Meillä taudin aiheuttaja on Junior " Junnu" 9vkoa, joka hurmaa olemuksellaan mennen tullen.

Hoitokeinoja tautiin on vain yksi: Hanki oma söpöilijä!

Datte osallistui tänään ryhmänäyttelyyn Hämeenlinnassa. Ansa tuli mukaan debytoimaan virallisiin kisoihin. Siiri sai jäädä kotiin kasvattelemaan karvojaan. Leena toi aamulla Ansan meille ja pesin sekä föönasin molemmat koirat ennen lähtöä. Ansa yritti kertoa ettei pesu ja föönaus ole sitä mitä se haluaa, mutta ei auttanut pyristelyt. Puhdasta ja kuivaa tuli.

Otimme matkan varrelta kyytiin Silvian ja Pimun. Silvia näyttäisi Daten kehässä ja Pimu- äiti lähti mukaan kannustusjoukkoihin. Näyttely pidettiin Tuulosen kauppakeskuksen lämpimässä ja valoisassa parkkihallissa. Puitteet olivat muuten hyvät, mutta hallissa kaikui kovasti ja valtava metelikakofonia humisi korvissa.

Ansa jännitti aluksi kovasti näyttelytouhuja. Se on kyllä käynyt mätsäreissä harjoittelemassa esiintymistä väkijoukossa, mutta nyt väkimäärä sekä melu hämmensivät sitä kovasti. Ansa kuitenkin kokosi itsensä tosi nopeasti. kun pääsi hieman jaloittelemaan maahan ja tutustumaan lähemmin paikallaoleviin. Kehässä Ansa käyttäytyi tosi hienosti. Se seisoi hyvin asennossa niin pöydällä kuin maassakin. Tuloksena oli laatuarvioinnista erinomainen ja luokassaan Ansa sijoittui kolmanneksi. Hienoa Ansa.

Ansan hieno asento.

Tuloksena Ansalle junioriluokan 3. sija.

Datte kilpaili avoimessa luokassa. Tuomari ihastui Daten jykevään rintaan ja hienoihin liikkeisiin. Hän piti Dattea myös erittäin sopusuhtaisena ja olemukseltaan aktiivisen terhakkana. Tuomari kehui kovasti Daten ylälinjaa ja piti sen karvan laadusta. Tuloksena oli laatuarvioinnista erinomainen ja luokassaan Datte tuli ensimmäiseksi. Kilpailuluokassa Datte valittiin parhaimmaksi nartuksi ja se sai toisen sertinsä. Loppusuoralla tuli vielä arvosana VSP. Silvia esitti Daten upeasti ja ne olivatkin yhdessä tosi näyttävä pari. Kiitos Silvia ja onnea! Kotiinviemisiksi tuli kaksi isoa ruusuketta ja kaksi pokaalia.

Datte avoimen luokan 1.

Kilpaluokan paras narttu 1 ja sert.

Datte ERI 1 PN 1 SERT ja VSP

Lopuksi oli esillä vielä kasvattajaryhmä, johon Dattekin osallistui. Ryhmä sai KP:n. Emme kuitenkaan jääneet loppukehiin, koska osa porukastamme lähti jatkamaan matkaansa Seinäjoelle huomiseen KV näyttelyyn.

Kasvattajaluokka  1. ja KP

Siskoni sai kesän mökkimaalauksesta remonttikärpäsen pureman ja alkoi remontoida syksyn myötä omaa kaupunkikotiaan. Olen kuullut vanhemmiltani ja siskoltani itseltään remontin vaiheista ja etenemisestä. Kävimme mieheni kanssa viime viikonloppuna katsastamassa paikan päällä remontin tilannetta. Kattopaneelit olivat uudessa maalissa ja seinäpinnat pohjatöiden vaiheessa. Innostuin itsekin suunnittelemaan tulevaa seinäpintaa olohuoneeseen.

- Sellainen luonnonkivi -seinä olisi aika hieno tällä toisella seinällä. Harmaata kiveä ja sitten jotain vaaleaa harmaan sävyä muille seinille. Ja verhot voisi sitten olla jotkin pirtsakan väriset, vaikka aniliininpunaiset.

Siskoni innostui kovasti ideastani. Hän näki jo sielunsa silmillään kuinka hieno kiviseinä koristaisi hänen olohuonettaan ja sähkötakka toisi vielä viimeisen silauksen sisustukseen. Ennen kuin lähdimme kotiin, sopi siskoni Samin ja mieheni kanssa päivästä, jolloin he menisivät yhdessä ostamaan tarvittavat materiaalit. Sami ja mieheni lähtisivät mukaan kantoavuksi ja autokuskiksi.

Ostospäivä tai paremminkin ilta oli sitten eilen. Siskoni soitti minulle innoissaan  yhdeksän aikaan.

- nyt on kivet sitten ostettu.! Päätin sittenkin ottaa sitä isompikokoista kivilaattaa. Se oli paremman näköistä. Ostin myös neljä 15kg:n säkkiä oikeanlaatuista laastia myyjän opastamana. Kivet eivät mahtuneet autoon, joten vuokrasin pakettiauton. Siinäkin piti laskea, että auton kantavuus riittää. Kivet katsos painoivat 800kg.

- n..iin, nielaisin kauhuissani puhelimeen.

- joo, mulla on nyt täällä olohuoneessa 74 pakettia luonnonkiveä ja ne painaa yhteensä 800 kiloa. Nyt vaan sitten laittamaan niitä kiinni seinään. Myyjä ainakin sanoi, että niiden pitäisi tuolla kumimaisella laastilla pysyä hyvin kiinni seinässä.

Olin sanaton ja syyllisyys alkoi hiipiä ajatuksiini. Olisiko sittenkin pitänyt pitää mölyt mahassaan ja olla ideoimatta villejä vinkkejä siskoni luovaan hulluuteen. Miten saa harrastelijaremontoija 74 pakettia luonnonkivilaattaa kunnialla seinään ja pysymäänkin ne vielä siinä?! Miten kerrostalon ohut väliseinä kestää 800kg:n kivilaattapainon?!  No, kohtahan asiat selviää - voi pyhä Sylvi!

Osallistuimme pitkästä aikaa eilen mätsäriin Espoossa. Paikalla oli runsaasti osallistujia, mutta onneksi tuomari ripeä. Maneesi hieman suojasi tuulelta, mutta kylmyyttä se ei pitänyt poissa. Silvia tuli mukaan esittämään Dattea. He saivat Daten kanssa samalla hyvää harjoitusta ensi lauantai näyttelyyn Hämeenlinnassa. Minä keskityin esittämään Siirin.

Datte meni ensin näytille. Se esiintyi hienosti. Silvia sai Daten seisomaan ja liikkumaan erinomaisen hyvin. Punainen nauha tuli. Siiri esiintyi myös ihan mukavasti. Seisominen on Siirille hasteellisinta, koska se ei tykkää, että sen jalkoihin kosketaan. Siiri seisoo kehässä parhaiten , kun se saa seistä vapaasti.

Siirin kanssa odottaessamme vuoroamme, huomasin, että paikalla oli maamme johtoporrastakin. Pääministeri kunnioitti läsnäolollaan tapahtumaa. Hänellä oli mukana karkeakarvainen mäyräkoira kilpailemassa. Tietenkin kävi niin, että minä jouduin/pääsin Siirin kanssa pääministerin koiran pariksi. Tosin hänen koiransa esitti nuori tyttö ja pääministeri itse tsemppasi paria kehän laidalta. Siirille kehässä esiintyminen oli tuttua ja se käyttäytyi  iloisen varmasti. Siiri kyllä nauttii esiintymisestä. Lopputuloksena oli se, että SIIRI VOITTI PÄÄMINISTERIN KOIRAN saaden punaisen nauhan. Jee, hyvä Siiri, ei suorituspaineita!

Pääministerin pitkä hahmo taustalla

Punaisten kilparyhmässä oli yhteensä kolme käppänää, musta, musta-hopea ja pippuri-suola. Siiri ja musta käppänä karsiutuivat jatkosta. Datte loisti Silvian kanssa. He sijoittuivat punaisten kolmanneksi. Pitäisikö sanoa, että onneksi, koska Silvia-raukka oli niin jäässä, että ei varmasti olisi kestänyt enää odottaa BIS-kehää : ) Kotiin lähdettiin viluisina, mutta onnellisina palkintokassin kera sekä Siirin voitto mukavasti mieltä kutkuttaen.

Lauantaiaamuna yhdeksältä Datelle saapui ulko-ovellemme mieluisa yllätys. Datte rynnisti haukkuen ovelle ovikellon soidessa. Haukkuminen vaihtui ilahtuneeseen vinkunaan, kun oven takaa kurkistikin Pimu-äiti. Pimu tuli meille yökylään sunnuntaihin. Mieheni oli juuri syömässä aamupalaa, joten tervehtimisen jälkeen Pimu suunnisti totutusti päivystysasemiin ruokapöydän ääreen. Pimu tuijotti mieheni leipiä niin hartaasti, ettei se edes reagoinut omistajansa lähtiessä jatkamaan matkaa töihin. Datte viuhtoi innoissaan edestakaisin äitinsä tapaamisesta. Siiri oli myös innoissaan, mutta se katsoi lisäksi asiakseen omalla hallinta-alueellaan pistää murinalla tulokkaat ojoon. Vaikka taipuvainen ja kiltti yleensä onkin, on Siiristä tullut varsin oman arvonsa tunteva näin kotioloissa.

Pimu asettui taloksi nopeasti, tuttuun paikkaan kun tuli. Se haisteli alueen yläkertaa myöten, kävi lelut läpi lelukorista ja asettui sitten sohvalle makailemaan rennosti. Huonosta säästä huolimatta, vein koko lauman metsään juoksemaan useasti päivän aikana. Siiri ja Pimu juoksivat ja leikkivät innoissaan ympäri metsikköä. Dattekin rymisteli mukana äidin innoittamana. Kävimme leikkimässä kavereiden kanssa myös koirapuistossa. Pimu innostui kovasti kavereista.

Kotona Pimu halusi ehdottomasti nukkua mieheni sylissä. Datte oli hiukan hämillään. Mieheni sylihän on yleensä häntä varten varattu. Se ei kuitenkaan alkanut isottelemaan äidilleen. Pimu sai kuorsata sylissä rauhassa ja Datte väistyi vapaaehtoisesti tyynylle pöydän alle. Yöksi kaikki kolme koiraa löysivät hyvän paikan sängystämme. Pimu nukkui minun jaloissa, Datte mieheni jaloissa ja Siiri parkkeerasi keskellemme selkääni vasten. Osaisinkohan enää edes nukkua ilman, että koirat käpertyvät viereen? Mieheltäni en viitsi moista edes kysyä, tiedän vastauksen : )