Siirin esikoulu (= ensimmäinen tokokurssi) loppui ja varsinainen ekaluokka alkoi heti perään. Siirin ensimmäisen juoksun alkaminen ei sotkenutkaan suunnitelmiamme, vaan pääsimme sittenkin kasvattajan järjestämään tokoon mukaan. Sijoittaudumme Siirin kanssa reunalle, kauaksi uroksista ja jätämme narttuja väliin runsaasti. Hyvin on homma toiminut. Siirin läsnäolo ei ole uroksia häirinnyt, vaan ne ovat keskittyneet hienosti ohjaajaansa ja tekemiseen. 

Tokossa olemme harjoitelleet seuraamista, sivulle tuloa, luoksetuloa, istumista, ohitusta ja tietty kaikessa kontaktia. Siirillä sujuu seuraaminen hienosti. Käännöksistä se osaa täyskäännös oikeaan erittäin hyvin. Mutta murheenkryyni on edelleen, esikoulunkin jälkeen, sivulle tulo. Siiri tulee kyllä luokse, mutta ei sivulle. Jos sen saa ohjattua vielä sivulle niin ei se ainakaan istu siihen kuin kovan työn jälkeen. Mikä ihme siinä voi olla niin vaikeaa! Tai harjoituksen puutettahan se tietenkin on ja sitä että en osaa tarpeeksi selkeästi ohjata mitä tarkoitan.

Harjoittelu kotona on hankalaa. Datte ei anna Siirille minkään vertaa tilaa suhteessa minuun. Jos alan puuhailemaan Siirin kanssa, leikin leluilla tai koulutan, Datte pyyhältää väliin ja vie Siiriltä lelun ja tilan tai saa hehtaari hepulin ja alkaa räksyttämään. Kuria ja komentoa Datte toki tarvitsisi tuossa asiassa, mutta en ole vielä saanut itsestäni tarvittavaa sisua irti.

Siirin ja minun a-luokan hetket jatkuvat vielä tämän toko-kurssinkin jälkeen. Pääsemme aloittamaan toukokuun lopulla agility-kurssin. Kiva nähdä mitä Siiri tykkää agilitystä. Voin arvailla, että tykkää. Onhan se saanut jo äidinmaidossa agilitykipinää. Siirin äiti on kunnostautunut sillä saralla ja menestyy ilmeisen hyvin.