Kesän yksi pakollinen kuvio on käydä tuhlailemassa Tuurissa. Tuurissa on paljon kauppoja kierrettäväksi, joten siellä kuluu yleensä koko päivä. Mikä pahinta, tähän vuodenaikaan siellä on myös ihmisiä aivan määrättömästi. Tuuriin pitää lähteä aamulla ajoissa, jotta ehtii kiertää rauhassa, ja jos aikoo saada parkkipaikan jonottamatta.

Olin jo ennen lomaa miettinyt koirien kohtaloa shoppailupäivän varalta. En voi enkä halua jättää niitä yksinään mökille koko pitkäksi päiväksi. Löysin netistä mukavantuntuisen koirahoitolan ja vain 15km mökistämme, ajomatkan varrelta. Koirahoitola Peninkulmassa luvattiin ottaa päivähoitoon koiralaumamme ja varauksenkin onnistui tehdä vain päivää aikaisemmin. Hintakaan ei ollut päätähuimaava. Yksi koira 10e/pvä, kaksi 15e ja kolme 20e/pvä. Ja koirat pääsisivät vielä useamman keran kävelylenkillekin samaan hintaan.

 

Pakkasin aamulla koirille omat ruoat mukaan sekä puruluut ja makuualustat. Siirille otin mukaan toisen kuljetuskopeista. Siiri tykkää nukkua siinä. Hoitolassa oli oma rakennus koirille. Toinen puoli oli tarkoitettu isoille ja toinen pienille koirille. Jokaisella oli oma sisätila sekä vapaa kulku omaan ulkotarhaan. Isoilla sisätila oli luonnollisesti hieman isompi kuin pienten puolella. Hoitolassa oli lisäksi oma siipi kissoille ja hevonenkin siellä laidunsi viereisellä pellolla. Hoitola toimii myös löytöeläinten talteenottopaikkana seudulla.

 

Saapuessamme, hoitolassa olevat asukit ( joita oli aika runsaasti)alkoivat haukkua villinä. Meteli oli aika mahtava. Siiri yhtyi haukkuun ja kertoi näkemälleen isolle dobermanniurokselle, että "minä olen pieni ja pelkään sinua". Datte nuuhki tarkkaavaisena ympäristöä ja Ansa hiipi varovasti isompien perässä. Hoitolassa otettiin hienosti huomioon se, että Siiri ja Ansa jännittävät isompia koiria. Meidän lauma sijoitettiin kauas isoista koirista. Ne pääsivät pienten puolelle, missä niillä oli naapurina tiibetinspanieli sekä basset. Kaikki kolme lähtivät innokkaasti tutustumaan omaan alueeseensa. Hoitaja otti minulta yhteystiedot, koirien hoito-ohjeet ja katsoi kaikkien rokotustodistukset. Sitten lähdimme ajamaan kohti Tuuria, Daten kitistessä hieman peräämme ja hoitajan jäädessä koiriemme luokse.

Tuurissa vietimme sitten koko päivän purkaen shoppailuintomme. Minä löysin itselleni kengät ja tietenkin koirille kaikkea kivaa: uudet nahkahihnat, shampoota, karstan(1e!). Mieheni haali kärryyn pientä hilpetööriä rakennus, rauta ja kodinkonepuolelta. Jonna parkkeerasi nuorisomuodin osastolle sekä musiikki ja meikkipuolelle. Siskoni kierteli omia polkuja. Välillä soittelimme toisillemme ja tiedustelimme tilannetta. Välillä kävimme syömässä pizzaa ja jatkoimme taas kiertelyä. Kotimatkalla poikkesimme Lehtimäelle ja Soiniin etsimään huonekaluliikkeitä sohvanostomielessä, mutta eipä löytynyt sopivaa.

Hakiessamme koirat hoitolasta, satoi kaatamalla. Datte kuuli automme äänen ja juoksi haukkuman ulkotarhaan. Koirat olivat villinä jälleennäkemisestä. Kaikki olivat aivan märkiä, koska olivat ulkoilleet sateesta huolimatta. Mökillä Siiri sai Ansan kera aivan kauhean leikkihepulin. Ne hyppivät ja painivat sydämensä kyllyydestä. Datte juoksi intona pitkin pihaa välittämättä sateesta. Sitten koko lauma meni nukkumaan ja nukahtivat tosi sikeään uneen. Ilmeisesti hoitolassa oleminen oli käynyt voimille.