Näin vuoden viimeisenä päivänä on hyvä tarkastella mennyttä vuotta ja niitä monia tapahtumia, joita se pitää sisällään. Vahvasti mieleen palaa kesä ja mökillä vietetty loma-aika.

 Matkustimme mökille kahdella täyteen pakatulla autolla kuten yleensäkin. Lähes kuuden tunnin ajomatkan jälkeen parkkeerasimme vihdoin mökin pihaan. Datelle loma mökillä oli ensimmäinen laatuaan. Datte oli aivan villinä, kun pääsi ulos kopastaan. Se juoksi täysillä ympäri mökin pihaa eikä tiennyt ketä olisi ensin tervehtinyt tai minne olisi ensin mennyt uusia hajuja haistelemaan.

 Mökillä Datte tutustui moneen uuteen asiaan, johon ei kaupungissa törmää. Yksi kiinnostavimmista asioista oli ulkohuussi. Datte halusi yleensä tulla sisälle huussiin , kun menin sinne. Yhtenä päivänä istuin huusissa toimittaen rauhassa asioitani ja kerrankin ilman Dattea. Kuulin rapinaa ja ajattelin, että linnut ne siellä rapistelevat läheisessä puskassa. Suoritin toimet loppuun ja nousin ylös reiältä. Olin saada sydänkohtauksen. Datte tuijotti minua reiän alapuolella ilosesti häntä vispaten. Sen pää ja parta olivat aivan ruskeana. Ilmeisesti jätökset eivät ainoastaan haisseet Daten mielestä hyvältä, vaan maistuivat myös. Lähdin karjuen huussista ulos, metsästin Daten kiinni ja kiikutin saunalle pesulle. Pesin koko koiran suuta ja ikeniä myöten mäntysuovalla. Sen jälkeen huussin takaosa aidattiin Datte-varmalla aidalla.

2191626.jpg

Sunnuntai-iltaisin naapurikunnan nuorisoseuralla pelataan bingoa. Mekin olemme ottaneet tavaksi ajaa sinne porukalla koettamaan onneamme. Bingo on suosittu tapahtuma ja sinne kerääntyy ihmisiä ympäri lähikuntia. Keski-ikä pelaajilla on n.70 vuotta. Me erotumme porukasta hyvin jo ikämme perusteella, mutta myös taitamattomuutemme takia. En ymmärrä miten vanhukset pystyvät pelaamaan seuraten jopa viiden pitkän liuskan numeroita. Minulta onnistuu juuri ja juuri kolme liuskaa. No, heillä on toki vuosien harjoittelu takanaan, minulla ainoastaan mökkiloma -sunnuntait.

Numeroita sataa nopsaan tahtiin ja jännitys tiivistyy, se on melkein käsinkosketeltavan tiheää. On aivan hiljaista kunnes joku saa rivinsä täyteen ja karjaisee bingo. Huutajien ääniä on alkanut ajan kuluessa tunnistaa. Siitä osaa jo päätellä jos jollain onnistaa useamman kerran saman illan aikana.

 Samilla oli alkuaikoina kova paine bingon huutamisesta. "Äiti huuda sinä jos tarvii". "Miten huusin - liian hiljaa vai karjasinko"? Palkintojen saaminen oli toki hänestä mukavaa, mutta hieman se nolottikin. Kaksi kiloa voita muovikassissa ei varmaankaan ole sellainen asia, josta kavereille Helsingissä kannattaa herkistellä. Sami tuumasikin heti kassin saatuaaan " tästä ei sitten puhuta".

2191634.jpg