Matkailumessut on tapahtuma, joka yleensä viimeistään käynnistää määrätietoisen lomasuunnittelun tulevaa kesää ajatellen. Olemme matkailleet perheen kanssa autolla euroopassa joka kesä siitä lähtien, kun Jonna täytti kaksi vuotta. Meistä ei kukaan halua enää lähteä valmispaketti-matkalle uimarannalle löhöilemään. Olemme tottuneet siihen, että käymme loman aikana useammassa paikassa ja liikumme omaan tahtiin, omia polkuja. Minä istun koko kevään tuntitolkulla tietokoneella etsien netistä hyvää ja edullista taloa vuokrattavaksi sekä matkareitin varrelta vaihtoehtoja yöpymispaikoiksi.

Viimeisimmällä reissulla vietimme viikon Espanjan itä-rannikolla paikassa nimeltä las Tres Cales. Sinne kesti ajaa Suomesta neljä päivää, n. 800km päivässä. Olimme vuokranneet sieltä huvilan omalla uima-altaalla. Se oli oikea luksus paratiisiloma. Tosin huvilan talonmiespariskunta oli aivan kauhuissaan, koska lämpötila oli koko meidän lomaviikon vain 24- 27 astetta. Heidän tuntemuksellaan siis kylmä. Meille tuo lämpötila oli vallan sopiva. Samikin onnistui taas polttamaan itsensä auringossa varsin perusteellisesti.

Matkanvarrelta mieleen jäi yöpyminen Ranskassa viinitilalla. Saavuimme sinne keskelle juuri alkavia väkirikkaita viinitilan 20v juhlia. Viinitilan isäntä ohjasi meidät tilavaan, kaksikerroksiseen huoneistoomme. Olimme ajaneet pitkän matkan päivän aikana joten olimme väsyneitä, hikisiä sekä nälkäisiä. Oli sunnuntai ja kaikki kaupat olivat kiinni, joten ainoa ruoka mitä meillä oli saatavilla siellä keskellä maaseutua oli kotoa mukaan otettu näkkileipäpaketti ja purkkilihaa. Niitä aloimme sitten syödä pahimpaan nälkäämme. Yllättävän täyteen niistä tulimmekin. Juuri kun olimme saaneet upean ateriamme nautittua, koputteli isäntä ovellemme. Hän kutsui meidät mukaan tilan juhliin, syömään, maistelemaan viinejä ja nauttimaan orkesterin musiikista. Otimme kutsun kohteliaasti vastaan ja liityimme juhlijoiden joukkoon puutarhaan vatsat pinkeänä näkkäristä ja purkkilihasta. Vieraat olivat tosi kiinnostuneita meistä arktisten olojen ihmisistä. Finland ranskalaisittain kuului ihmettelyhuudahduksena monen vieraan suusta. Kukaan meistä ei puhu ranskaa, joten kommunikointi tapahtui pääasiassa hymyllä ja nyökyttelyllä. Kesken juhlien alkoi taivaalta yhtäkkiä tippua vettä niskaan isoina pisaroina. Isäntä oli aidon hämmästynyt ja toisaalta riemuissaan. Hän tuli ylistämään meitä pohjoisen asukkeja, jotka toimme mukanamme sateen. Paikkakunnalla ei nimittäin ollut satanut kesäkuukausina vuosikausiin. Isäntä kutsui meidät vierailemaan tilallaan joka kesä, jotta viljelykset saisivat kaipaamaansa vettä. Meidän tuurilla vettä totisesti riittäisi paikkakunnalla.

Saksaa olemme kiertäneet vuosien varrella ristiin ja rastiin. Siellä on helppoa suunnistaa, matka sujuu autobaanalla joutuisasti ja majoituspaikat ovat yleensä hyvin siistejä. Kulttuurieroja on tullut esille sielläkin.

Saksalaiset ovat pidättyväisiä ja häveliäitä esim. yhteisissä pesutilossa. He eivät riisu itseään toisten nähden peseytyessään, vaan kainosti sivelevät vettä shortsien lahjerajasta alaspäin sekä käsivarsille ja kasvoille. Minähän en moista tullut ajatelleeksi, kun yhdellä alkuaikojen matkalla Jonnan kanssa pesulle menin. Olimme kuuman päivän ja ajon jälkeen tosi hikisiä ja ehdottomasti suihkun tarpeessa. Keräsin suihkukamppeet käsivarrelleni ja lähdin Jonnan kanssa etsimään suihkuhuonetta. Pahaksi onneksi minulla oli alkaneet naistenvaivat, joten otin terveyssiteetkin mukaan ja työnsin ne jonnekin pyyhkeiden väliin.

Pesuhuone oli täynnä naisia. Kaikki lavuaaripaikat oli varattuna, mutta suihku oli onneksi tyhjänä. Suihkussa ei tosin ollut suihkuverhoa. No suihkuverhon puuttuminen ei meille suomalaisille yhteissaunojille ole mikään este. Riisuin ensin Jonnan ja sitten itseni, laitoin suihkumyssyn päähäni ja suunnistimme suihkuun. Pesuhuoneen puheensorina vaimeni täysin. Naiset tuijottelivat meitä kauhuissaan silmät pyöreinä. He olivat täysin järkyttyneitä käytöksestämme. Minä vastasin heidän tuijotukseen hymyilemällä ja yritin olla mahdollisimman rennon oloinen. Sain Jonnan pestyä ja aloin pestä itseäni. Välillä kurkistin että Jonna oli vielä paikallaan odottamassa minua. Hymyilin ja nyökkäilin hyväntahtoisesti järkyttyneille, lamaantuneina tuijottaville saksalaisille. Vihdoin sain homman hoidetuksi ja aloimme pukeutua. Pukeutuessani huomasin etten löydä terveyssiteitä mistään. Aikani etsittyä huomasin kauhukseni, että siteet keikkuivat päässäni, läpinäkyvässä suihkumyssyssä. Nyt ymmärsin saksalaisnaisten täydellisen järkytyksen. Siteet olivat keikkuneet ilosesti päässäni, myös silloin, kun olin suihkuttelun lomasta nyökytellyt ja hymyillyt rohkaisevasti ympärilläolijoille. Seuraavana vuonna kun yövyimme samassa paikassa, oli suihkuihin asennettu suihkuverhot. Olikohan minulla asiaan jotain vaikutusta.