Päivisin kevät teki tuloaan määrätietoisesti, mutta yöllä oli vielä pikku pakkasta. Taksi ajoi niin kovaa kuin vain uskalsi paikka paikoin jäisellä tiellä. Kaarteet kuski otti varman päälle ja tiputti niissä vaudin minimiin. Kello oli 04.00 aamuyöllä eikä muuta liikennettä juurikaan ollut. Kuski, nuori mies, oli hyvin jännittynyt koko matkan ajan. Helpotuksen huokaus pääsi hänen huuliltaan, kun parkkeerasimme kätilöopiston sairaalan eteen klo 04.20. Toisen synnytykseni aika oli käsillä ja vielä omana syntymäpäivänäni.

Peseytyessäni ja vaihtaessani sairaalavaatteita päälleni, kiroilin mielessäni itseäni. Mikä kumma minut oli saanutkaan laittamaan itseni taas tähän tilanteeseen! Kivut alkoivat olla jo tosi kovia. Synnytyssalissa oli pehmeän hämärä valaistus ja rauhallinen musiikki soi radiosta. Ei ollut kiireen tuntua, koska olin ainoa synnyttäjä sillä hetkellä. Pyysin kivunlievitystä, mutta synnytykseni oli jo niin pitkällä, että mitään ei voinut enää antaa. Piti pärjätä ilokaasun voimalla. Muutaman hetken kuluttua sain luvan alkaa ponnistamaan. Kätilö kannusti ja opasti. Radiosta soi Katri Helenan kappale "anna mulle tähtitaivas". Klo 5.05 kuului ensiparkaisu ja Jonna, suloinen prinsessamme oli syntynyt.

Tuosta hetkestä on kulunut nyt 16 vuotta, mutta muistan sen kuin eilisen päivän. Paras syntymäpäivälahjani mitä olen koskaan saanut tai tulen koskaan saamaan. Onnea Jonna!