Koirakuume piinasi yhä kovempana. Kävin monet keskustelut ystäväni kanssa siitä, uskallanko ottaa oman koiran. Mitä jos allergia alkaa vaivata? Mitä jos en jaksakaan hoitaa? Mitä jos lapsien sekä oma astmani pahenee entisestään? Sitoutuminen moneksi vuodeksi pelotti myös. Toisaalta koira tuo myös paljon iloa. Kuunneltuaan aikansa vaikerointiani, ystäväni totesi minulle: " koira sopii sinulle kuin nenä päähän".

Huomasin työpaikkani nettisivujen ilmoitustaululta viestin: kultainennoutaja etsii hoitokotia. Tiesin heti, että tuo viesti oli meitä varten tarkoitettu. Vastasin viestiin, kerroin perheestämme ja tarjosin kotiamme hoitopaikaksi. Molemminpuolisen tutustumisen jälkeen Rebekka tassutteli arkeemme ja elämäämme.

Rebekka hurmasi upealla luonteellaan meidät kaikki ja kotiutui todella nopeasti. Siitä tuli hyvin pian meillä ollessaan perheenjäsen. Istuin monet illat vain katsellen Rebekan touhuja ja leikkien sen kanssa tai rapsutellen sitä. Ei siinä tarvittu telkkaria iltojen iloksi. Lisäksi Rebekan myötä aloitin myös säännölliset ulkoilut. Aikaisemmin minua ei saanut kävelylenkille kirveelläkään. Ja mikä parasta, kukaan meistä ei saanut allergiaoireita tai astmakohtauksia, vaikka Rebekka oli meillä hoidossa pitkiäkin aikoja yhtäjaksoisesti. Surullisen haikeana vein Rebekkaa hoitojaksojen jälkeen kotiin omistajalleen. Ikävä tuli jo rappukäytävässä!

2181115.jpg