Päätin leikkauttaa pitkästä aikaa hiukseni. Kampaajalla käytyäni annan yleensä hiusteni kasvaa aina muutaman hetken(lue vuoden) ennen uusintakäyntiä. Nyt hiukseni alkoivat olla jo siinä pituudessa, että ne olivat hankalat arjessa. Kun istuin nojatuoliin, hiukset menivät ikävästi selkänojan ja selkäni väliin. Myös hiusten pesu oli aikaa vievää touhua. Varsinkin mökillä, missä ei ole suihkua, vaan joutuu lotraamaan vesiä pesuvateihin. Koska ajatuksenani oli vain tehdä yksinkertainen hiusten lyhennys olkapäille, päätin pyytää siskoani kampaajaksi. Leikkaanhan itsekin mieheni hiukset, joten pelkkä katkaisu olisi helppo juttu.

Kävimme siskoni kanssa tarkkaan läpi millaiset hiukset haluaisin: yksinkertaisesti hiusten katkaisu/tasoitus olkapääpituiseksi. Ei mitään muuta. Näytin tarkkaan minkä verran pituutta saisi ottaa pois. Siskoni alkoi työhön. Minulla ei ollut peiliä, josta olisin voinut seurata työn etenemistä, joten olin siskoni armoilla. Jossain vaiheessa havahduin tunteeseen, että sakset (=koirien trimmisakset) leikkaavat suht läheltä päätä. Siskoni rauhoitteli, että hän vain tasoittelee. Siinä vaiheessa, kun siskoni alkoi ajaa niskaani koneella, olin jo jäykkänä kauhusta. Lopputulos: hiusten alaraja on lähes korvien tasolla! Siskollani on aika hyvä käsitys olkapäiden sijainnista. Minulla ei ole koskaan ollut näin lyhyitä hiuksia. En saa hiuksiani enää edes ponihännälle. Johan kesti hiusten kasvaa!

Hiukan lähti hiusta.

Kovin on olkapäät korkealla.