Sami lähti viettämään iltaa kaverinsa kanssa. Sanoi tulevansa kotiin yöksi, mutta aikaa ei osannut veikkailla. Siis myöhään menee. Vaikka kanaemo olenkin, olen oppinut nukahtamaan yöunille, vaikka esikoinen ei kotona olisikaan. Samin keskiyölle kestävät jääkiekkotreenit ovat minut hyvin vuoden varrella kouluttaneet. Koiratkin ovat oppineet tunnistamaan Samin yölliset liikkeet eivätkä korviaan juuri lotkauta ulko-oven avautuessa yöaikaan. Siksi havahduinkin yllättyneenä Daten kiihkeään murinaan, kun Sami tällä kertaa reissultaan kotiutui. Siirikin pomppasi alas sängystä ja meni tervehtimään tulijaa. Outoa! Datte makasi sängyssä paikoillaan, mutta tärisi koko olemuksellaan ja murisi. Tiuskasin Datelle äkäisesti SHH! Rauha palasi taas koirille. Samin huoneesta alkoi kohta kuulua pientä ääntä. Sami vaihtoi lakanoita sänkyynsä kello viideltä aamuyöllä! Olin aivan ihmeissäni. Sami, joka ei todellakaan lakanoita itse vaihda, jos niitä ei hänelle syliin valmiiksi työnnä. Minulla oli vielä tunti aikaa herätykseen, joten jätin pähkäilyt sikseen ja vaivuin uudestaan uneen.

Aamutoimien jälkeen tein lähtöä eteisessä ja huomasin uuden takin naulakossa. No voi ei. Jonnan kaverilta on jäänyt takki meille. Toivottavasti hänellä on kotona toinen tilalle. Tuulikaapissa huomasin punaiset naisten sandaalit. Kenkiään Jonnan kaverit tuskin meille kuitenkaan unohtavat. Nyt alkoi palaset sopia yhteen: syy sille, miksi Datte murisi, miksi Siiri meni tervehtimään Samia, miksi Sami sai siivouspuuskan aamuyöllä ja miksi meille oli ilmestynyt uusi takki ja kengät. Meille oli tullut salaperäinen yövieras....hmm mielenkiintoista.