Taas on jouluaatto ja joulupäivät vietetty.
 Aaton viettoon on vuosien varrella tullut muutamia perinteitä
. Yksi perinne on aamulla aikaisin joulusuklaiden ostoon lähtö. Citymarketissa näet myydään kaikki joulusuklaat puoleen hintaan! Ja voi sitä ihmismäärää ja ryntäilyä, siitä touhusta on joulumieli kaukana. Pitäisi laittaa Samin lätkäkamat päälle, jotta pärjäisi paremmin taklauksissa. Siellä nimittäin kuuluu töniä, rynnätä, puskea, työntää..kaikki keinot on sallittuja. Meillekin on kehittynyt toimivat taktiset kuviot. Minä röyhkeämpänä ryntään ostoskorin kera ryysikseen taklailemaan ja täyttämään koria. Mieheni tulee perässä kärryn kanssa ja jää odottelemaan sivummalle. Tänä vuonna oli hieman köyhä saalis. Nimittäin pääkohde on aina Maraboun Paradise-rasiat. Ei ollut enää yhtään rasiaa jäljellä klo 7.10. Täytyi tyytyä Fazerin ja Pandan suklaisiin.

Toinen perinne on anopin herättäminen ennen yhdeksää. Viemme nimittäin aina suklaaryntäilyn jälkeen mieheni suvun  lahjakassin anopille. Anoppi tykkää nukkua myöhään ja häntä on vaikea saada hereille varsinkin kun kuulokin on hiukan jo heikentynyt. Mieheni oli muistutellut etukäteen tulostamme, mutta niin vain seisoimme oven takana soittamassa ovikelloa ja toteamassa, etttä taas heräsivät naapurit ennen anoppia.

Anopilta suuntaamme aina suoraan hautausmaalle viemään kynttilät mieheni isän haudalle. Hautausmaan pahimmat ruuhkat ovat onneksi jo hellittämässä ja saamme hyvin parkkipaikan autolle. Haudalla käynti virittää mieltä pikkuhiljaa joulun tunnelmaan.
2178190.jpg

Tämän joulun uusiin perinteisiin kuului pitkä metsälenkki koirien kanssa. Metsässä oli tosi kaunista. Auringon valo kajasti valoilmiönä puiden oksien lomasta. Koirat nauttivat juostessaan ja telmiessään toistensa kanssa. Niin nautin minäkin.

2178181.jpg2178171.jpg

Myöhään iltapäivällä saapui perinteisesti äitini ja isäni sekä siskoni
meille jouluaaton viettoon. Ruokailun jälkeen pidimme perinteisen musiikkihetken. Sami huolehti tällä kertaa esiintymisestä. Hän soitti pianolla muutaman kappaleen. Ja sitten ne kauan odotetut, salaisuuksin varjellut lahjat jakoon! Jonna huolehti tonttuna olemisesta ja jakoi paketit. Minusta on mukava katsella kun toiset avaavat pakettejaan ja avaan yleensä itse lahjat viimeisenä. Joulupukki oli kuunnellut hienosti toivelistaa, joten lahjat olivat  tosi mieluisia ja odotettuja.

Datte ja Siiri saivat toki omat pakettinsa. Siirin paketista tuli pehmo-possu, joka vingahteli painettaessa. Siiri ihastu vallan possun heiluviin jalkoihin. Datte sai myös oman possunsa. Tosin röhkivän ja kumisen. Datte pelkäsi aluksi possua vallan, mutta aikansa väisteltyään iski hampaansa kiinni possun-paran selkään. Niin possu sai sitten röhkiä Daten käsittelyssä koko loppuillan.

2178184.jpg