Nyt alkavat ulkoilut Siirin kanssa olla taas työtä ja tuskaa. Kaupat ovat alkaneet myymään jälleen raketteja ja muita paukkuja ja senhän meidän asuinalueellamme kyllä huomaa. Ei malta porukat odottaa uuden vuoden aattoon, vaan täytyy päästä heti testaamaan ostosten tehoa ja voimaa. Oli kyseessä aamu, päivä tai ilta niin aina jostain päin kuuluu rakettien pauke. Ja meno sen kun vaan kiihtyy varsinaista juhlapäivää kohti. Tänään iltapäivällä Siiri oli lähdössä kanssamme ulos, mutta pakitti vilauksessa koppansa suojaan sisälle, kun lähistöllä paukkui. Sain raahata Siirin väkisin ulos. Koira-aitauksessa Siiri kyyhötti täristen jalkani vieressä. Vähitellen Siiri alkoi rohkaistua ja uskaltautui Daten ja Becan kanssa jopa juoksemaan sekä nuuhkimaan toisten jättämiä viestejä....kunnes.... taasen joku villi ja vapaa keksi pamauttaa yhden aivan aitauksen lähellä. Siiri juoksi kauhuissaan jalkani viereen tärisemään. Nyt se ei enää uskaltautunut poistumaan jalkani vierestä uudestaan.Dattea ja Becaa eivät paukkeet hetkauta.

Siiri- ressu sai viime vuotisesta kokemuksestaan varmasti ikuisen trauman. Silloinhan satuimme juuri kulkemaan koirien kanssa ohi kun lapsiperhe lähetti puistossa rakettinsa ilmaan jo klo 16 iltapäivällä! Siiri säikähti tilannetta niin kovasti, että huusi suoraa huutoa ja teki ripulit seuraavaan kulmaukseen. Tapauksen jälkeen Siiri tähyili taivasta pitkään ja pelkäsi jopa lentokoneita. Mitähän keksisin uudenvuoden aatoksi avuksi Siirille? Tällä seudulla paukkuu ja kovaa eikä sitä meteliä pääse edes karkuun minnekään.