Daten pennut tulivat vielä viimeiselle kyläreissulle meille. Kävin hakemassa viime keskiviikkona koko katraan. Otin töistä vapaata pari päivää ennen varsinaisen kesälomani alkamista, jotta voisin keskittyä vain hoitelemaan pentuja.

Datte oli riemuissaan pentujen näkemisestä. Se hyppeli edestakaisin ja töni kuonollaan hellästi jokaista palleroa. Ja tietysti alkoi heti tarkistella ja nuoleskella pentuja puhtaiksi. Pennut olivat myös riemuissaan jälleennäkemisestä. Ne rynnistivät Daten mahan allle nykimään maitohanoja. Pumpattuaan aikansa pennut totesivat hinkit tyhjiksi ja poistuivat pettyneenä paikalta. Datte myös hääti pentuja kauemmas mahastaan, koska pentujen terävät kulmahampaat ja muut hampaanalut tuntuivat mojovasti.

Äidin kanssa.

Pentuja joutui nyt hoitelemaan paljon enemmän kuin aikaisemmin. Datte ei enää syönyt niiden jätöksiä maasta tai pentukehästä. Pennut vaativat nyt myös liikuntaa ja tekemistä aiempaa enemmän. Ne olivat vikkeliä jaloistaan ja nopeita liikkeissään. On todella tekniikkalaji saada kahdeksan duracell-pupua ulos. En uskaltanut kantaa kuin kahta kerrallaan, että en vahingossa pudottaisi niitä. Juuri kun sain kuusi ulos ja lähdin hakemaan viimeisiä, pyyhälsi ulkopataljoona perääni sisälle. Ne puikahtivat sisälle pienestäkin ovenraosta. Joskus annoin periksi ja päästin lauman juoksemaan vapaasti sisällä ja pihassa. Tosin vain silloin, kun mieheni nukkui tai ei ollut kotona. Mieheni otti tärkeäksi tehtäväksi osoittaa minulle jokaisen lammikon erikseen, joka ilmestyi asuntoomme. Tiina- tule katsomaan täällä on taas yksi lätäkkö! Siinä sitten yhdessä piti ihmetellä pienen pientä lirua ja miettiä mitä pitäis tehdä. Serlapala ei mieheni kädessä nähtävästi pysy. Tosin pennut tekivät todella vähän lattialle asioitaan. Ne olivat heti liruttelemassa ja päkistelemässä ulkona nurmikolla, kun vain ulos pääsivät. Olin itse aina pentujen kanssa ulkona ja vahdin, että ne olivat kaikin puolin turvassa. Naapurin mies vastapäätä jo huutelikin, - oletko istunut siellä koko yön? Hän kun näki minut pihassa pentujen kanssa viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla.

Ansa seuraa oppilaidensa kassiin kaivautumista.

Tekniikka hallussa!

Pallottelua

Röhnäpossun selättäjä.

Speedyllä on jano.

Leikit väsyttävät.

Yöt sujuivat hienosti, kun tajusin laittaa Datelle portin yläkertaan ja estää sen pääsyn yöllä pentujen luokse. Ensimmäisenä yönä porttia ei ollut. Kaikki sujui hienosti klo 2.30 saakka. Silloin Datte päätti käydä katsastamassa pesueensa. Voi hyvä tavaton mikä meteli alkoi silmänräpäyksessä pentujen havaittua Daten! ÄITII!!! Myös Ansa tuli ihmettelemään yöllistä melua ja pentujen huuto vain lisääntyi ANSAA!!! Ne huusivat ja hyppivät vasten pentukehän reunoja. Uniset aivoni toimivat salamana - ruokaa pennuille ja sassiin. Tein varmaankin Pedigree-patee- purkin avauksen nopeusennätyksen. Pilkoin pateeta kahdelle lautaselle ja työnsin lautaset pentujen nenän eteen. Pennut alkoivat syödä innoissaan. Sillä aikaa hätistin Daten ja Ansan yläkertaan. Sammutin valot ja isutuin pimeässä pentukehän vieressä katsellen, josko pennut rauhoittuvat. Ja kyllähän ne taas nukahtivat.  Seuraavat yöt portin kera sujuivat upeasti. Pennut nukkuivat tyytyväisinä 21.30 -7.30 välisen ajan. Kantapään kautta kaikki oppii!

Siirille pentujen vierailu oli todellinen koettelemus. Siinä missä Ansa leikitti pentuja pakoili Siiri niitä viimeiseen hengenvetoon. Siiri oli aivan kauhuissaan ja ärisi minkä kurkusta lähti, jos pennut yrittivät leikkiä sen kanssa. Se ei tehnyt niille mitään, mutta osoitti äänellään syvän inhonsa.

Siirin pakopaikka.

Naapurit ja tuttavat kävivät ahkerasti meillä ihastelemassa pentuja. Naapurin 85v vanhuskin halusi nähdä pennut ja tepsutteli kepin kanssa pihan poikki meille. Vierailla oli ehdoton kielto kävellä pentujen seassa enkä antanut myöskään ottaa pentuja syliin muuta kuin lattialla istuen. Onneksi kaikki ymmärsivät turvallisuusnäkökulman. Ihmiset kyselivät kovasti miten pystyn luopumaan näistä ihanista palleroista. Itseasiassa luopuminen pennuista ei minulta yöunia vie. Minulle tärkeintä on se, että jokainen pentu saa rakastavan ja huolehtivan kodin - niin kuin suurin osa on jo saanutkin.

Sunnuntaina suunnistin taasen kohti Klaukkalaa ja kasvattajan kotia. Pennut kiljuivat koko automatkan molempiin suuntiin. Kasvattajalla siistimme pennut ja otimme niistä vielä valokuvat nettisivuille. Nimetkin olivat jo hahmottuneet jokaiselle ja ne julkaistaan kuvien kera kasvattajan kennelin sivuilla kunhan rekisteröinti on tehty.

JOS HALUAT MAHTAVAN IHANAN KAVERIN ITSELLESI, SOITA KASVATTAJALLE JA KYSY LISÄÄ. VIIMEISTÄ VIEDÄÄN! P. 0400-617255