Seitsemäs viikko pyörähti käyntiin Daten astutuksesta. Nyt alkaa pikku-äiti olla niissä mitoissa, että pentuja taitaa todella sitten olla tulossa. Datte ei enää yletä pesemään peräpäätänsä. Hypyt sänkyyn ja sohvalle alkavat olla myös työläitä ja Datte "sihtailee" pitkään ennen kuin ponkaisee. Siirin kanssa leikit ovat lähestulkoon loppuneet täysin. Siiri yrittää kovasti innostaa Dattea leikkiin, mutta laihoin tuloksin. Ulkona Datte jaksaa vielä innostua hakemaan keppejä, kun niitä sille heittää. Se onkin ainoa tapa saada Dattea enää juoksemaan. Sisällä aika kuluu suurimmaksi osaksi nukkuessa tai välillä puruluuta järsien. Ruokahalu palasi alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen ensin normaaliksi, mutta syystä tai toisesta Datte vähensi reippaasti syömistään pari päivää sitten. Nyt maistuu korkeintaan yksi annos päivässä ja senkin pitää olla pieni. Uuvuttavin asia minun suhteeni on se, että Daten pitää päästä joka yö pissalle ja kenties kakallekin. Viime yönä heräsin päästämään Dattea ulos kolme kertaa 24- 03 välillä. Ja aamulla kuuden jälkeen Datte jo taas herätteli minua päästäkseen ulos. Tällä kertaa se ei tehnyt asioita, vaan alkoi kaikessa rauhassa nyhtämään kuivunutta heinää nurmikolta suuhunsa. Siinä vaiheessa kirosin itseäni ja sitä, että olen passannut pilalle koko koiran.

Kadonnut vyötärö...

Maha painaa...

Uni maistuu...