Voiko ihminen enää onnellisempi olla. Muutama hetki sitten vaikeroin koirakuumeessa omaa koiraa ja nyt meidän elämää rikastutti jo kaksi koiraa. Hoitokoira Rebekka ja Datte, oma pentumme. Ne tulivat toimeen keskenään erittäin hyvin. Rebekasta tuli Datelle vähän kuin emon korvike. Datte seurasi Rebekkaa kaikkialle ja ne kehittivät oman leikkityylinkin, jotta " mopo" ei rutistuisi "rekan" alle. Rebekka oli myös korvaamaton koirakielen ja käyttäytymisen opettaja Datelle. Olin myös aivan ihmeissäni mieheni sietokyvystä koirien suhteen. Aluksi tehtiin työtä yhden koiran hyväksymisestä ja nyt hänen sietokykynsä oli noussut jo kahden koiran tasolle.

2185874.jpg


Sijoituskoirana Dattea tulee käyttää myös näyttelyissä. Lokakuussa koitti sitten Daten debyyttiesiintyminen virallisessa näyttelyssä. Ennen näyttelyjä käydään aina kasvattajan luona siistiytymässä näyttelytrimmauksen merkeissä. Kauhukseni kasvattaja totesi siistimisen lomassa Daten olevan liian tuhdissa kunnossa. Karvakaan ei ollut aivan priimaa. Vakuutin mittaavani ruokamäärän desimitalla enkä anna makupalojakaan juuri ollenkaan. No, syyllistä ei kaukaa tarvinnut hakea. Mieheni oli ehdottomasti ja ainoastaan syypää Daten liikakiloihin. Hän ei voi vastustaa Daten anovaa katsetta tai kerjäyshaukahduksia. Datte saa aina tahtonsa läpi, kun miehestäni on kyse.

Kasvattajan luona lyllersi jaloissamme aivan ihana musta-hopea käppänävauva. Kasvattaja tuumasi minulle " vie tuosta toinen pentu miehellesi, niin on kaksi suuta ruokittavana, ei mene kaikki  Datelle". Tartuin syöttiin ja lähdin näyttelysiistimisestä kaksi koiraa kainalossani kotia kohden. Kotona laitoin pienen käppänävauvan lyllertämään mieheni luokse ja sulattamaan sydämen.
 -  Mikä tämä nyt on?
 -  Se on pieni 12 viikon ikäinen kääpiösnautseri-vauva. Vien huomenna pois, mutta saadaan omaksikin niin halutessamme.
Siiri oli meillä yhden yön koemielessä. Vein sen takaisin kasvattajalle seuraavana aamuna. Saimme miettimisaikaa viikon verran. Yhden yön nukuttuamme ilman Siiriä, mieheni totesi "hae Siiri kotiin". Meistä tuli onnellisia kahden koiran omistajia.

2185885.jpg

Jotain ihanaa saa elämäänsä, mutta jostain on samalla haikein mielin luovuttavakin. Siirin tulo perheeseen merkitsi sitä, että Rebekka ei enää meille useinkaan hoitoon tulisi. Kaksi omaa koiraa oli mieheni sietokyvyn ehdoton raja.