Eilen illalla veimme koirat järvenrantaan. Datte ei viime kesänä suostunut kuin kahlaamaan vedessä, joten en uskonut sen nytkään paljoa vedestä välittävän. Siiri kammoaa kaikkea mikä kastelee jalat tai turkin, joten eipä ollut ennakkoodotuksia uimisesta senkään suhteen. Ansa oli täysin arvoitus veden suhteen. Se inhoaa sadetta ja kylpyä, eikä se mereen ainakaan halunnut mennä kahlailemaan. Rannassa Ansa ja Datte alkoivat riuhtoa remmissä aivan hurjana. Päästin koko porukan vapaaksi ja Datte sekä Ansa suunnistivat suoraan veteen. Siiri juoksi mukana, mutta löi jarrut päälle vedenrajassa. Ihmetys oli tosi suuri, kun Datte ui hakemassa keppejä järvestä minkä heittää ehdimme. Ansakin kävi uimassa ihan kunnolla. Uimisen jälkeen ne saivat juoksuhepulit rantahiekalla. Siirikin lopulta uskaltautui hieman kahlailemaan. Tosin vain mahaan saakka kastellen. Datte ja Ansa uivat riemuissaan. Ne eivät olisi malttaneet lopettaa ollenkaan. Mökillä pesin koko raparipa- porukan.

Jee, sain sen.      Tarvitko apua?

Siiri miettii..        Anna mulle keppi!

Kaislikossa suhisee.       Ansa hepuleissa.