Siiri lähti torstaina Ansan luokse yökylään muutamaksi päiväksi. Vein Siirin Ansalle illalla toko-kurssin jälkeen. Siiri-sirppunen oli innoissaan Ansan tapaamisesta, mutta hämillään kun ei päässytkään mukaani kun lähdin kotiin. Siiri oli lähtöni jälkeen vaeltanut jonkin aikaa pitkin ja poikin, mutta rauhoittunut sitten yöunille.

Entäs minä... Kurkkuani kuristi ajaessani kotiin ilman Siiriä ja eroahdistus rusensi sydäntäni. Siiri ei ole ollut koskaan yötä pois kotoa sen jälkeen, kun se meille tuli. Oloni oli tosi orpo. Miten voikaan ahdistaa koiran jättäminen hoitoon, vaikka tietää, että se on äärimmäisen hyvässä ja turvallisessa paikassa. Aivan kuin olisi jättänyt lasta päiväkotiin ensimmäistä kertaa. Silloin itki lapsi ... ja minä. Eipä ollut itku kaukana nytkään - mitenhän minun käy ,kun Siiri lähtee kasvattajalle synnyttämään ensi keväänä.