Mistä johtuu,että kaikki ikävät tapahtumat aina kasaantuvat samalle ajankohdalle - tai usein siltä ainakin tuntuu:

Sami lähti lauantai-iltana touhukkaasti hakemaan autolla kaveriaan meille. Joka kerta, kun Sami lähtee autolla liikenteeseen, minun stressihormonipitoisuuteni alkaa reippaasti kohota. Hoen itselleni mantraa " ei se opi jollei aja" ja samalla pidän kännykän käden ulottuvilla Samin hätäsoiton varalle. Nyt se hätäsoitto sitten tuli.
- no moi äiti, tota mikähän tässä autossa on kun se yhtäkkiä silleen tärisee ja mörisee. Mä niinku vaan ajoin pihasta korokkeelta alas ja sit toi pohja otti niinku johonkin ja kuulu PAM ja KRIIK ja sit toi tärinä ja möly alkoi. Mitä mä teen?

Käytin auton tänään Toyotan pikahuoltamossa: oho-onpa tosiaan ottanut pohja johonkin, tuumasi korjaaja. Tämä ei olekkaan ihan pikkujuttu. Täällä on pakoputki aivan mutkalla ja rungossa kiinni ja palojakin pois. Kalliiksi tulee ja aikaakin menee!
 Kävelin suosiolla saman tien vakuutusyhtiön puheille.

Samaisena lauantai-iltana alkoi Siiri, toinen koiranpentumme, oksentaa. Ensin kerran sitten useammin. Mietin heti mitähän on neiti syönyt ulkoa. Menee yleensä nenä maassa etsien jäniksenpapanoita. Vahdin kyllä, mutta koskaan ei voi olla täysin varma! Oksentelu jatkui yölläkin ja seuraavana aamuna sekä iltapäivällä. Ripulikin alkoi lentävänä. Aloitin tehohoidon sunnuntaina iltapäivällä kasvattajan ohjeen mukaan: 10ml ruiskulla Osmopet-vettä suoraan suuhun tunnin välein. Lisäksi Canicur tabletteja. Ruokana  teelusikallinen raejuustoa pienin väliajoin.
Tehohoito alkoi vaikuttaa. Oksentelu loppui ja ripulointi myös. Siiri alkoi jopa viritellä pientä leikkiä Daten kanssa. Yö sujui rauhallisesti nukkuen. Tänään aamulla ruokakin maistui jo vanhaan malliin. Selvittiin siis tästäkin taudista. Eikä onneksi tarttunut Datteen...ainakaan vielä.
 2169022.jpg