Se on sitten syksy saapunut ja totisesti talvi tulossa. Tuuli puhaltaa ikävän hyytävästi ja sade piiskaa kasvoja. Äsken tuli räntää taivaan täydeltä, kun käytin koiria iltapissalla. Monena sadepäivänä olen jo ehtinyt sadatella koirien täydellistä kastumista ja sitä myötä myös iltaisin sänkymme kastumista, kun koirat ulkoilun jälkeen tulevat viereen nukkumaan.

Tänään vihdoin muistin, että minullahan on kummallekin koiruudelle oma sadepuku. Koirat olivat aivan innoissaan lähdössä iltalenkille, mutta muuttuivat hyvin epäröiviksi, kun otin puvut esille. Pukujen käytöstä on sen verran pitkä aika, että Datella ja Siirillä ei kenties ollut enää selkeää muistikuvaa mitä on pukujen kera luvassa. Siiri oli täysin järkyttynyt, kun aloin pukea sille pukua päälle. Se yritti näykkiä käsiäni ja kertoi vienolla ärinällään ettei halua moista hömpötystä niskaansa. Vaan ei auttanut Siirin pullikointi. Puna musta Hurtan sadeasu näytti varsin tyylikkäältä Siirin yllä. Puku ei ollut enää edes liian väljä sille.

Datte tyytyi kohtaloonsa yllättäen hyvin tyynesti. Se tuli jopa kutsusta luokseni ja antoi laittaa mukisematta puvun päälleen. Daten puku on sini oranssi. Siskokset näyttivät oikein tyylikkäiltä ja mamma tietenkin tsemppasi ja kannusti omiaan kävelemään reippaasti ja kantamaan pukuja ylpeänä. Onneksi koirat eivät tajua kaikkea ihmisten viestintää. Sen verran makoisasti vastaantulijat kadulla niille nauroivat, että olisi ihmislapselta jo kurikset lentäneet moisesta nurkkaan. Kieltämättä Datte ja Siiri näyttivät hieman koomisilta "pelle-puvuissaan", mutta pääasia on että kurikset tekivät tehtävänsä - suojasivat turkin kastumiselta.