Elämä on tällä hetkellä täysin raiteiltaan. Väsyttää niin kovasti, että en tahdo aamuisin jaksaa nousta. Päivällä töissä pitää olla jatkuvasti jotain aktiviteettia, muuten nukahdan pystyyn. Asiakaskäyntien konsultaatioissa joudun tekemään töitä itseni kanssa, että jaksan keskittyä olennaiseen enkä puhu höpöjä. Ja mistä tamä kaikki sitten johtuu? Siitä, että en ole nukkunut tällä viikolla yhtään ehjää yötä. Miksi? Siksi, että Siiri ja Datte pyytävät ulos vuorotellen useaan kertaan yön aikana.

Toissayönä päästin Siirin ulos kolme kertaa. Ensin se meni ulos pihaan, haisteli nurmikkoa ja katsoi minua "ei löydy paikkaa mamma" ja tuli pois. Toisella kertaa Siiri haisteli ilmaa ja päätti, että ilmassa on liian jännittäviä hajuja asioiden tekemiseksi ja kiiruhti sisälle. Kolmannella kertaa Siiri pyörähti pihassa ja juoksi sisään. Neljättä kertaa en enää mennyt päästämään. Tuloksena kakat olohuoneen lattialla.  Ja Datte jatkaa uskollisesti pienien papanoiden pyöräyttelyä yöaikaan. Viimeyönä päästin Siirin ulos kaksi kertaa. Ja tietysti omakin rakkoni hätyyttelee ainakin kerran yössä. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä uutta ruokavalioa koirilla pitää. Olen kohta zombie!