Olin ilmoittanut Daten ja Siirin näyttelyyn Tervakoskelle täksi viikonlopuksi. Mietin viime näyttelyjen jälkeen Daten karvan tilaa ja minusta alkoi tuntua siltä, että Daten karvat vaatisivat vielä hiukan kasvuaikaa. Paras näyttelykunto on Datella vasta tulossa. Kansainväliseen näyttelyyn ei kannata huonossa kunnossa lähteä. Näyttelyn tuomari oli vaihtunut aiemmin ilmoitetusta ja sekin mietitytti. Lopullinen niitti lähdölle tuli sitten rähmivän silmätulehduksen muodossa. Datte onnistui jostain hankkimaan sellaisen itselleen. Oli pakko aloittaa sille lääkekuuri silmätippojen muodossa. Tervakoskella ei siis meitä nähdä.

No, nythän meille koitti mahtava mahdollisuus lähteä viikonlopuksi mökille. Olin aivan innoissani. Sami ei mökkiviikonlopusta lämmennyt ja jäi suosiolla kotiin. Jonna ei myöskään halunnut lähteä mukaan. Jonnan  "suureksi iloksi" järjestin hänelle hoitopaikan viikonlopuksi siskoni luokse. Täti oli tosi mielissään siskontyttönsä vierailusta. Siskontytön kanssa tosin väänsimme peistä useampaan otteeseen tädille menosta. Jonnalla olisi ollut toinen toistaan parempia suunnitelmia viettää viikonloppu ilman vanhempia. Ei auttanut itku markkinoilla. Pappansa toimesta neitokainen sai vielä varman kyydinkin tätinsä hellään huomaan. Tiedän kokemuksesta, että Jonna kyllä viihtyy tätinsä luona.

Minä ja mieheni sekä koirat suuntasimme auton kohti mökkiä ja Lappajärveä. Tiedossa ihana ja rentouttava viikonloppu. Matka sujui kehän ruuhkan jälkeen joutuisasti. Perille päästyämme oli jo pimeää. Datte ja Siiri olivat aivan villinä paluusta paratiisiin. Ne juoksivat ja leikkivät mökin pihalla pitkän aikaa. Huomasin itsekin, että olin kaivannut mökillä oloa. Minulle tuli aivan uskomaton tunne siitä, että olemmeko olleetkaan tässä välissä kaupungissa. Onko työ ja kaikki muu ollutkin vain unta? Niin hyvälle ja rentouttavalle tuntui olla taas maalla mökin rauhassa. Olenkohan tullut vanhaksi....